Salolainen Rapon perhe on intohimoisia lentopallofaneja. He eivät tosin kannata paikkakuntansa LP Viestiä, vaan HPK:ta.
HPK:n otteluissa on jo muutaman vuoden ajan pitänyt ääntä hämeenlinnalaisten oranssisydämien kanssa viiden salolaisen iskuryhmä. Sisarukset Jenna ja Minna Rapo, heidän vanhempansa Jukka Rapo ja Sari Laakso sekä Minnan puoliso Vesa Heikkilä ovat matkustaneet tällä kaudella ahkerasti HPK-naisten otteluissa eteläisessä Suomessa.
Vain muutama kotipeli on jäänyt välistä, Salossa he ovat paikalla aina. Matka Hämeenlinnaan taittuu sujuvasti Turussa nykyään asuvien Minnan ja Vesan autolla.
– Aina pyritään paikalla olemaan, miten omilta jutuilta pääsee. Vesallakin on aina töitä niin aikaisin, Minna sanoo.
Mutta miksi varsinaissuomalaiset kannattavat hämäläistä HPK:ta, kun kotikonnuiltakin löytyy menestyvä joukkue? Alun perin perhe olikin Salon Piivolleyn faneja ja jatkoi LP Viestin parissa, mutta siirtyi Kerho-leiriin samaan aikaan heidän suosikkipelaajansa Michaela Madsenin kanssa vuonna 2014. Aivan koko tarina mielenmuutoksen takana ei ole painokelpoinen.
– Misuhan siinä oli yksi iso syy, mutta Salon puolella oli myös muita pieniä juttuja, jotka saivat miettimään, pitäisikö ruveta HPK-kannattajaksi. Minua ei ainakaan ole kaduttanut. Täältä on tullut hyviä kavereita, kuten Eve (Rautiainen) ja Katja (nyt Saksassa pelaava Kylmäaho). Hämeenlinnassa on hyvä meininki, Jenna Rapo kertoo.
– Salossa myös menetti intonsa käydä peleissä pitkän voittoputken aikana. Löysin HPK:ssa sen ilon uudestaan ihmisten palautteenkin takia.
Viestin ja HPK:n kannattajayhteisöt ovat kooltaan ja peliin suhtautumiseltaan hyvin samankaltaiset. Yksi iso ero ”Hullut salolaiset” -lempinimen omaksuneen ryhmän mielestä kuitenkin löytyy. HPK:ssa seura on tullut kannattajiaan vastaan jättäen jäljen salolaisviisikon sydämiin.
– On jotain aivan uskomatonta, miten hämeenlinnalaiset ovat ottaneet meidät vastaan. Hämeenlinnaan meneminen on kuin kotiin tulisi. Pelien jälkeen tulee aina joku sanomaan, että hienosti pärisivät rummut, myhäilee Minna Rapo.
– Siitä tulee kyllä tosi hyvä mieli aina. Eihän Salossa ikinä sellaisia kuullut, sisko Jenna täydentää.
Jennan mukaan HPK-kannattajien keskuudessa vallitsee muutenkin hyvä urheiluhenki.
– Misukin on sanonut, ettei toisille kannattajille saa näyttää mitään keskisormea. Pitää säilyttää se oma ylpeys. Muualla käytös vastustajan pelaajia ja faneja kohtaan ei ole aina ollut arvokasta. Pitäisi muistaa, että kannattajat edustavat myös seuraa.
Sari Laakso huomauttaa, että pelaajien ja fanien välinen suhde Hämeenlinnassa on ainakin kannattajille äärimmäisen tärkeä.
– HPK:n pelaajat ovat myös ottaneet meidät tosi avoimesti vastaan. Olimme Salon kelkassa kymmenen vuotta ja osa pelaajista ei edes tervehtinyt ikinä. Täällä tunnemme itsemme tervetulleiksi.
Myös muiden kannattajien keskuudessa rumpuryhmä on otettu positiivisesti vastaan. Ainakin vieraspeleissä kaikki oranssia tunnustavat ovat yhtä. Joitakin juroja hämäläisiä salolaiset ovat inspiroineet avaamaan omia äänihuuliaan otteluissa.
– En olisi ikinä kehdannut yksin tulla kannustamaan HPK:ta. On todella tärkeä asia minulle, että nyt paikalla on aina muitakin, paljastaa hämeenlinnalainen Ari Pelonen.
HPK pelaa torstaina Elenia-areenassa mestaruudesta, kuten viimeksi kaksi vuotta sitten. Tuolloin kolmas voitto piti hakea vielä viidennen pelin viidennestä erästä Salosta. Nyt ”hullut salolaiset” uskovat voitonjuhliin kotikentällä, mutta viimeistään viikon päätteeksi vieraissa.
– Siitä lähdetään, että sarja katkeaa torstaina. Jos sattuu viidenteen peliin menemään, niin tehdään sama kuin kaksi vuotta sitten. Se maistuisi entistä makeammalta, Jukka Rapo toteaa.
Kerhon parissa pian viisi vuotta viettäneillä salolaisilla on toiveita myös muita ”seitsemänsiä kenttäpelaajia” kohtaan.
– Olisi hienoa, jos muut HPK-fanit tulisivat rohkeammin juttelemaan hulluille salolaisille, ja että tulisi lisää porukkaa ympärille taputtamaan ja huutamaan. On kuitenkin kyse sellaisesta urheilusta, jossa yleisö saa olla enemmän mukana, Jukka vinkkaa.
Tagit: fanit salo Takaisin