Totuuden hetki. Sellaiseen törmää liki jokainen meistä matkansa aikana. Jotkut useammin, onnekkaat tuskin koskaan. Mitä sellaisella hetkellä tulisi tehdä? Taaksepäin tuskin kannattaa kuikuilla, siinä taittaa helposti niskansa. Tiedän osapuilleen, mistä kirjoitan. Niinpä tohdin antaa varovaisen vinkin. Viisainta lienee kohdata kyseinen hetki pystypäin, rohkeasti ilman pelkoa.
Hämeenlinnan Lentopallokerho ja Oriveden Ponnistus kohtaavat Mestaruusliigan ottelussa keskiviikkona Loimua-areenalla. Eräänlainen totuuden hetki molemmille joukkueille, lentopallon kontekstissa toki. Elämä ja pelit jatkuvat ottelun lopputuloksesta piittaamatta. Siitä huolimatta keskiviikkona pelataan isoista asioista.
Lentopallokerho aloitti kuluvan liigakauden väkevästi. Kerho voitti seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan peräti viisi. Silloin tuskin kukaan epäili joukkueen iskukykyä. Sen jälkeen kohtalo näytti Kerholle sitä keskimmäistä, kuvainnollisesti tottakai. Kahden runkopelaajan, passarin ja hakkurin, kauden päättäneet marraskuiset loukkaantumiset suistivat menestysseuran hurjaan luisuun.
Seuraavassa 13:ssa ottelussa Kerho pääosin niiaili, kumarteli tai polvistui, valintanne mukaan. Vain kaksi kyseisistä otteluista päättyi Kerhon voittoon. Samalla joukkueen sijoitus sarjataulukossa on valunut likimain kuin hiekka turhan väljässä tiimalasissa. Tällä hetkellä Kerho majailee kymmenen joukkueen liigassa kuudentena, niukasti pudotuspeliviivan yläpuolella.
Keskiviikkona siis pelataan isoista asioista. Kerhon ohella edellinen lause pätee vahvasti myös vierasjoukkue OrPoon. Viime kaudella OrPo sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja haastoi puolivälierissä väkevästi juuri Kerhon, taipuen vasta ratkaisevassa viidennessä ottelussa. Nyt sarjataulukkoa saa selata pitkälle ennen kuin OrPo löytyy, sijalta yhdeksän.
Haastavaksi Oriveden tilanteen tekee joukkueen pelaamien otteluiden määrä. Kahdeksantena, tasapistein OrPon kanssa majaileva LiigaPloki on pelannut peräti kolme ottelua vähemmän. Nousu pudotuspeleihin vaatii OrPolta yksiselitteisesti voittoja. Vieläpä pikaisesti, sillä runkosarjan loppu häämöttää. OrPolla runkosarjan pelejä on jäljellä, keskiviikko mukaan lukien, enää viisi.
Naisten liigassa pudotuspeliviivan tuntumassa riittää tunkua. Lentopallokerhon etumatka Oriveteen on kutistunut kolmeen pisteeseen, tosin kaksi ottelua vähemmän pelanneena. Lyhyellä matematiikalla tämä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kolmen pisteen kotivoitto keskiviikkona sinetöisi samalla Kerhon pudotuspelipaikan. Pelataan isoista asioista.
Kerhon kulloisenkin suorituskyvyn arviointiin tarvittaisiin kristallipalloa. Tammikuun alussa Kerho nipisti Kuusamossa kauden ensimmäisen sarjapisteen hallitsevalta mestarilta, ja runkosarjan ylivoimaiselta ykköseltä. Viikonloppuna joukkue nousi kuilun partaalta sarjakakkosen LP Viestin vieraana ja nappasi niin ikään arvokkaan pisteen. Siihen väliin mahtuu kuitenkin liian monta ohipeliä. Niinpä keskiviikon kohtalon kysymys lienee millaisen peli-ilmeen Kerho onnistuu loihtimaan.
Salossa Kerhon riveissä debytoi 1-sarjan Joensuun Jujusta hankittu nuori ja lupaava passari Tara Loijas. Hän on viides Kerhon peliä tällä kaudella pyörittänyt passari. Edelliseen lauseeseen tiivistyy pääosin Kerhon kuluvan kauden haasteet. Joukkueen tärkeimmän pelaajan, passarin tontille tarvitaan paitsi osaamista myös jatkuvuutta. Muuten kaikki alkaa aina ikään kuin alusta.
Hetki lyö. Viime hetki lyö, sanailee Kirka hienossa laulussaan. No, ihan niin totisesta hetkestä ei liene kysymys. Naisten liigan runkosarja päättyy maaliskuun alussa. Siihen mennessä, ennen pudotuspelien alkua, Kerho pelaa vielä seitsemän ottelua. Kuukaudessa muutoksen ehtii tehdä, tai ainakin saada oraalle. Keskiviikon ottelu tarjoaa jo etiäisiä tulevasta. Eräänlainen totuuden hetki siis. Toivottavasti Kerho kohtaa tilanteen rohkeasti, pystypäin.
Keskiviikkoillan ottelu Loimua-areenalla alkaa tuttuun arkiaikaan kello 18:30. Kerho kaipaa tukea, joten toivottavasti mahdollisimman moni löytää tiensä areenalle, kun pakkasukkokin on hellittämässä otettaan. Luotetaan yhdessä siihen, että Kerhon ote vaihteeksi pitää.
teksti: Tapio Suominen
kuva: Tomi Vesaharju